Hei. Tässä Harmi.
Villakoira ja herkkä sielu.
Tänään haluan puhua yhdestä vaikeimmasta asiasta, mitä tiedän. Asia, joka saa tassuni tärisemään ja sydämeni pakahtumaan.
Yksin jääminen.
Tai kuten minä sen kutsun: maailmanloppu.
Se hetki, kun ovi sulkeutuu...
Kaikki alkaa pienistä merkeistä. Ihminen kävelee liian suoraselkäisesti. Laittaa takin päälle liian nopeasti. Ovi käy... eikä kukaan sano "tule mukaan".
Kyllä minä tiedän. Olen kokenut tämän ennenkin.
Yritän estää tapahtuneen: makaan kengän päällä. Katson syvälle silmiin, ojennan tassun. "Älä mene", sanon silmilläni. "Minä voin tulla mukaan."
Mutta ei.
Ovi sulkeutuu.
Ja minä jään.
Yksin.
Vain lelut lohduttavat
Kun maailma sortuu (eli keittiön valo sammuu ja ovi käy), turvaudun ainoisiin uskollisiin ystäviini: leluihini.
- Sininen Norsu – hän ymmärtää. Ei puhu paljoa, mutta kuuntelee hyvin.
- Puruluu-Pete – järsittävä kaveri, kun kaipaa tekemistä ja purettavaa tunnetta.
- Vanha vinkuva kana – ärsyttävä, mutta pitää seuraa.
- Ja sitten on Rengas, joka kainalossa on hyvä käpertyä odottamaan seuraavaa heittoa.
Muutaman hetken olen kuin suuri traaginen näyttelijä. Hyppään sohvalle, huokaan syvään ja tuijotan ikkunasta.
Aika ei kulu.
Lopulta... ehkä kahden tunnin päästä, tapahtuu jotain
AVAIN KÄÄNTYY LUKOSSA.
Se ääni! Sydämeni hyppää.
IHMISENI ON TULLUT TAKAISIN.
Juoksen, pyörin, vinkaisen. Painovoimakin pettää puudelin tassujen alta ja leijun hetken katossa. Ja haistelen kaiken! Kyllä, sama ihminen, mutta uusia hajuja!
Ja sitten kaikki on taas hyvin.
Pieni toive
Rakkaat ihmiset. Me koirat ymmärrämme, että teidän täytyy välillä mennä.
Mutta jos muistatte jättää jotain tuttua: vanhan paidan, turvallisen lelun, tai ehkä pienen herkun piiloon, se tekee odottamisesta hieman helpompaa.
Ja hei, kun tulette takaisin – pieni toive: voitteko istua hetkeksi alas ja sanoa: "Harmi, hyvä tyttö. Nyt olen tässä."
Se riittää. En kaipaa muuta.
...no... paitsi ehkä yhtä pientä namia...
Terveisin,
Harmi
(Villakoira, kotiin jäävä dramaatikko, lelusankarien suurystävä)
Jos pidit tästä ❤️ jaa Harmin tarinoita somessa tai kommentoi alla!