Kuinka kouluttaa oma ihminen


Hyvää päivää, tassuterapeutit ja karvaiset kollegat!


Olen Harmi, isovillakoira – arvokas, mutta rento. Reilu, mutta määrätietoinen. Asun kahden ihmiseni kanssa, jotka ovat pääosin ihan kelvollisesti koulutettu. Ajattelin jakaa teille nuoremmille koiratovereille muutaman kullanarvoisen vinkin siitä, kuinka kouluttaa oma ihminen.


Luottakaa minuun: ihmiset eivät ole luonnostaan kovin fiksuja. Mutta ne ovat innokkaita oppimaan – kunhan niitä motivoi oikein.

 

1. 

Kattohousut, eli perusasennot ja -rutiinit

Ensimmäinen askel on rutiinien opettaminen. Ihmiset rakastavat aikatauluja. Herätä ne joka aamu samaan aikaan. Jos ne yrittävät nukkua pidempään viikonloppuna, suorita herätysoperaatio Karvakärsä™: tassu kylkeen, kevyt huokaus, nenä silmään.


Toista joka aamu. Ihminen oppii nopeasti: “Ahaa, kello kuusi = ulos + ruokaa.”

 

2. 

Ruokintakäytös – tärkeä koulutuksen osa


Älä koskaan ota ruokaa vastaan hiljaa ja kiitollisena. Tämä luo vääränlaista dynamiikkaa. Sen sijaan:


  • Katso ruokakuppia.
  • Katso ihmistä.
  • Huokaise.
  • Toista niin kauan, että se luovuttaa tai alkaa puhua itselleen (“Ai että, oot niin söpö kun oot noin nälkäinen”).


Muista myös, että tuijottaminen ruokapöydässä on tehokas, joskin hidas menetelmä. Bonuspisteet, jos opit näyttämään siltä, että olet kärsinyt vähintään 12 vuotta ilman makkaraa.


3. 

Ulkoilutus – kuka ulkoiluttaa ketä?


Monet ihmiset kuvittelevat vievänsä meidät lenkille. He erehtyvät.

Tärkeää on näyttää niille, missä haluat haistella. Pysähdy jokaiselle postilaatikolle, oksalle ja tuulessa heiluneelle ruohonkorsille. Kun ne yrittävät kiirehtiä, istu. Tämä on hyvä merkki siitä, että ihmisesi on vielä koulutusvaiheessa.


Jos oikein hyvin onnistut, ihminen alkaa kysyä:

“Saanks mä nyt mennä jo? Mennäänkö Harmi jo eteenpäin?”

Voitteko kuvitella? Pyytävät lupaa meiltä! Koulutus toimii.


4. 

Älä unohda palkitsemista!

 

Ihmiset tarvitsevat palautetta aivan kuten mekin. Kun he tekevät oikein (esim. ostavat uuden pehmolelun, luopuvat sohvasta sinun käyttöön tai jättävät lautasen pöydälle), muista palkita:


  • Häntä heiluu
  • Silmiin tuijotus
  • Tassu kevyesti syliin
    Näin he tietävät tehneensä oikein ja toistavat käytöksen.


5. 

Ystävällinen muistutus: ihmiset ovat hitaita


Ne eivät ymmärrä käskyjä kuten me. Käytännössä koko niiden kieli on täysin epätarkka. Ne saattavat sanoa “EI!” mutta silti hymyillä. Se on sekavaa, mutta älä huoli – koulutus ottaa aikaa.

Tärkeintä on johdonmukaisuus ja pitkä katse.

 

Lopuksi


Ihmisen kouluttaminen on elämänmittainen projekti, mutta erittäin palkitseva. Saat oman kävelevän ruokapalvelijasi, leikkikaverin ja syliin nukahtajan, joka kertoo kaikille, että sinä olet maailman paras koira.


Ja sehän on aivan totta.


Nuuhkaisun kera,

Harmi 🐾

Isovillakoira, ihmiskouluttaja vuodesta 2024

Takaisin blogiin

Kirjoita kommentti